Kanootti järviretkillä
Turvallisuus
Kun kysyy kokeneelta avokanoottimelojalta, mikä on ollut pelottavin hetki melontaretkellä, saa vastaukseksi usein ison järven selän ylityksen kovassa kelissä. Koskimelontakin voi olla vaarallista, mutta joella on kaatumisen sattuessa aina lyhyempi matka uida rantaan kuin keskeltä järven selkää. Kaatuneeseen kanoottiin kiipeäminen on mahdollista, mutta vaikeaa ja sitä on harjoiteltava etukäteen. Kylmä vesi kuitenkin kangistaa nopeasti ja siksi kaatuminen keskellä järveä on aina vakava vaaratilanne vaikka kuinka olisi lämpimässä vedessä kiivennyt kanoottiin harjoitustilanteessa. Alempana uomassa puuston suojassa kulkevat pienemmät joet harvemmin ovat myöskään kovin tuulisia. On hyvä tiedostaa omat ja myös kaluston rajat mikäli tuuli yltyy. Myös reitin suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon mahdollisuus kulkea saarten suojissa. Lisäksi aikataulun täytyy antaa myöden viettää ylimääräinen leiripäivä jos toinenkin saaressa, mikäli tuulen vuoksi melominen on liian vaarallista. Kolmas tuulinen päivä peräkkäin on jo melko harvinaista. Jo 5m/s on kova tuuli isolla järvellä ja on ehkä hyvä miettiä aina varasuunnitelma mikäli suunnittelee pidempää järvimelontaretkeä. Kovien tuuliennusteiden sattuessa on parempi mahdollisuuksien mukaan vaihtaa paikkakuntaa tai lähteä jokiretkelle.
Kovan kelin sattuessa on parempi jäädä rantaan ja pitää välipäivä. Jokaisen melojan pitäisi tuntea omat ja oman kalustonsa rajat. Itse yleensä en lähde pidemmällä sijaitsevaan järvimelontakohteeseen, jos tuuliennusteet ylittää 5-6m/s. Jokiretkeily on sään kannalta usein paljon varmempaa ja turvallisempaa.
Kanootti = luksusta
Kanootin hyviä puolia järviretkillä on mahdollisuus ottaa mukaan normaalia monipuolisemmat ja mukavuutta tuovat varusteet. Vanha sanonta kuuluu, että kajakkiin voi pakata kaiken mitä tarvitsee, mutta kanoottiin saa mahtumaan kaiken mitä haluaa. Sanomattakin on selvää, että ainakin kriittiset varusteet pitää pakata vesitiiviisti ja kuorma on myös hyvä sitoa kanoottiin kiinni. Perus retkeilyvarusteet ovat aivan samoja kuin rinkkavaelluksillakin, mutta kevytretkeilyn (kalliita) periaatteita ei välttämättä tarvitse noudattaa. On painon ja tilankäytön kannalta aivan sama otatko mukaan yhden vai neljän hengen teltan. Teltaksi kuitenkin suosittelen itsestäänseisovaa mallia, jolloin sen pystyttäminen on helpompaa kallioisille rannoille tai jossain tapauksessa myös hiekkarannalle. Jälkimmäisessä tosin hiekka kulkeutuu helposti telttaan sisälle ja myös varusteisiin. Joskus kuitenkin hiekkaranta voi olla ainoa vaihtoehto tiheän metsikön rinnalla.
Itsestään seisova kupoliteltta sopii parhaiten melontaretkeilyyn. Toisin kuin kuvassa oleva tunneliteltta, itsestäänseisova kupoliteltta pysyy pystyssä ilman kiiloja vaikka kallioisella rannalla. Kanootin takana näkyy tuoli ja pöytänä toimiva ruokalaatikko. Tällaisia varusteita ei reppuretkeiljä mukanaan kanna.
Vapaus
Leiripaikoista harvemmin tarvitsee kilpailla muiden kulkijoiden kanssa, kun melojan käytössä ovat myös saaret. Ennalta on kuitenkin varmistettava, että saaressa yöpyminen on sallittua jokamiehen oikeuksin. Luonnonsuojelualueilla välttämättä näin ei aina ole ja myös linnuille on annettava keväisin pesimärauha. Mikään ei voita sitä tunnetta kun yövyt yksin saaressa ympäristön täysin tietämättä olemassaolostasi. Toki rerkeilyyn ei ole mitään ainoasta oikeata tapaa ja yleisillä tulipaikoilla ja autiotuvissa saa myös turvaa kanssakulkijoista.
Posion Kitkajärvellä riittää jokaiselle kulkijalle oma saari ja pätkä hiekkarantaa.
Pysy suunnassa
Suunnistaminen tai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa navigointi, on sokkeloisella järvellä huomattavasti vaikeampaa kuin metsissä ja tuntureilla. Etäisyyksiä on hankalampi hahmottaa ja rannat ovat etäältä kaikki samannäköisiä. Suunnassa pysymisen apuna käytettäviä kiintopisteitä on vähemmän saatavilla ja ylipäätään meloja ei mene aina suorinta reittiä kohteeseen vaan joutuu valitsemaan reittejä myös tuulen suunnan ja voimakkuuden mukaankin. Omaa suunnistustaitoa kannattaa haastaa käyttämällä karttaa ja kompassia, mutta itse en ole asiassa puristi vaan käytän säännöllisesti vesillä paperisen kartan ohella myös gps -laitetta. Siitä on helppo ensin paikantaa itsensä ja käyttää sen jälkeen suunnassa pysymiseen tavallista kompassia gps -laitteen akun säästämiseksi. Itselläni on näiden kahden lisäksi myös Suunnon älykello sekä kännykän offline -kartat, jolloin gps -laitteen hajoaminenkaan ei ole suuri katastrofi. Itselläni on tapana aina merkitä kellon muistiin jokaisen keskeisen paikan koordinaatit, jolloin pääsen periaatteessa kohteeseen pelkän ranteessa olevan kellon avulla mikäli olen hävittänyt kaikki varusteeni kartta ja gps-laite mukaanlukien. Yksi hyvä vinkki mihin vaan retkeilyyn on aina leiripaikkaan saapuessa merkitä vaikka paperille ylös telttapaikan koordinaatit. Hätätilanteen sattuessa näitä tietoja ei sitten tarvitse alkaa paniikissa kaivelemaan.
Psst! Muista pakata aurinkorasva, lierihattu ja aurinkolasit mukaan. Järvillä ei kasva auringolta suojaavia puita. Hyttysistä ja mäkäristä harvemmin on haittaa kuin vasta illalla leirissä.