Vuonna 2020 suhteellisen kokemattomana (koski-)melojana kävin ensimmäistä kertaa melomassa Ivalojoella (linkki dokkariin) ja tämän reissun tein kaiken lisäksi yksin. Olin osallistunut parille muutaman tunnin koskimelontakurssille aivan ennen lähtöä pohjoiseen, mutta silti näin jälkeenpäin ajateltuna, reissu oli kyllä ehkä hiukan tyhmänrohkeakin. Pelonsekaisin tuntein laskin kuitenkin jokaisen kosken kaatumatta ja vain Toloskosken jätin laskematta kokonaan matalan veden vuoksi. Paljon jäi tuosta reissusta kuitenkin hampaankoloon, vaikka opin reissulla kantapäänkin kautta monia asioita. Itse asiassa meloja ei ole koskaan valmis ja jokaisesta reissusta voi aina oppia jotain! Keskityin itse koskien selättämiseen niin paljon, että en oikein kerinnyt nauttimaan maisemista ja tunnelmista Ivalojoen mahtavilla kanjoniosuuksilla. Revanssin paikka oli viime kesänä 2022, kun starttasimme matkaan kaverini Jari Salon kanssa. Ainakin paperilla olin aiempaa kokeneempi ja nyt olisi aika nauttia kunnolla myös itse retkestä! Myös melontakaveri toisi turvaa reissussa tällä kertaa.

Logistiikkaa

Starttasimme matkaan Ivalon Matista nukuttuamme ensin yhden yön Ivalo River Campingistä vuokraamassamme mökissä. Saimme järjestettyä itsellemme autokuskin, joka aamulla vei meidät ensin Ivalon Mattiin ja palautti sen jälkeen automme takaisin päätepisteeseen. Startti Ivalon Matista tuo melontaretkeen pituutta lisää reilu 40 kilometriä, mutta varjopuolena yhteensä yli 100km pidempi automatka lähtöpisteeseen ja takaisin. Useimmat lähtevätkin matkaan Kutturasta, joka on logistisesti Ivalon Mattia helpompi vaihtoehto. Lisäksi sanoisin, että Saarikosken laskemista lukuunottamatta lähtö ylempää ei varsinaisesti edes tuo reissuun mitään sen kummempia elämyksiä. Parhaat maisematkin alkavat vasta Kutturasta lähdön jälkeen. Meillä vesi oli myös alkumatkasta aika matalalla ja melominen oli suhteellisen hidasta kivien takia. Toki lähtö Ivalon Matista tuo reissuun pari päivää lisää pituutta, joka on ainakin näin etelän miehen näkökulmasta vain positiivinen asia. Lisäksi tuolla osuudella harvemmin törmää muihin kulkijoihin. Tosin ruuhkat ei ole kyllä mikään ongelma alemmalla osuudellakaan: Ivalojoella vain harva kohde on helpohko saavuttaa jalkaisin. Näistä esimerkkejä ovat Ivalojoen Kultala ja Sotajoen suu. Näihinkin kohteisiin on joka tapauksessa kilometrien taivallus ja yleensä ottaen Ivalojoki on hyvin erämainen kohde melontavaellukselle. Toki erämaisuus tekee samalla mahdollisesta pelastautumisesta haastavaa jos kanootti tuhoutuu koskessa tai tapahtuu jokin muu vakavampi onnettomuus.

Alla kuvakaruselli reissusta. Kuvatekstit tulevan esiin kun klikkaat kuvan suuremmaksi.

Uskallanko minä lähteä Ivalojoelle melomaan ja mitä pitää ottaa huomioon?

Usein minultakin kysytään mielipidettä tähän kysymykseen. Vaikka itse lähdin pari vuotta sitten reissuun yksin, en kyllä voi suositella sitä kenellekään niin mahtavaa kuin yksin retkeily voi ollakin. Toki kokeneelle melojalle kohde soveltuu myös sooloretkeilyyn. Katastrofi koskessa tapahtuu aika nopeasti ja on vain yksinkertaisesti paljon turvallisempaa olla liikkeellä kaverin kanssa. Matkapuhelinkaan ei toimi läheskään koko reitin varrella. Itselläni on näitä tilanteita varten Garmin In Reach -laite, jolla voin tarvittaessa hälyttää apua tai lähetellä kotiväelle viestejä, että kaikki on kunnossa.

Koskimelontakokemusta on oltava. Helpoiten sitä saa kun osallistuu koskimelontakursseille. Valitettavasti avokanooteille näitä kursseja järjestetään aika harvakseltaan, mutta järjestetään kuitenkin. Itse en kuulu mihinkään melontaseuraan vaan olen ns. itseoppinut, mutta pidän myös tärkeänä sitä, että olen melonut paljon kokeneempien seurassa.On kuitenkin selvää, että avokanootilla ei voi ihan kylmiltään lähteä koskipitoisille jokiretkille erämaahan. Hyvänä indikaattorina omista taidoista voi pitää sitä, että jos osaat meloa avokanootilla sileässä vedessä kahdeksikkoa vaihtamatta melan kätisyyttä, olet suurinpiirtein valmis myös koskiin. Koskimelontaa voi ja kannattaakin harjoitella myös sileässä vedessä kiertämällä venepoijuja, melomalla takaperin ja sivuttain yms. Sileässä vedessä melontatekniikkaa voi hioa rauhassa, koskissa kyse on ainakin alkuun vain selviytymisestä. Vaikka laskisitkin sattumalta kosken kaatumatta, et välttämättä ole vielä oppinut mitään tai et ainakaan osaa jälkeenpäin analysoida mitä teit oikein tai väärin. Ivalojoen kosket ovat luokitukseltaan 1-2 luokkaa, poikkeuksena Toloskoski, joka tietääkseni voi tietyllä veden korkeudella olla 3 -luokkaakin. Tärkeätä koskissa on valita oikea ajolinja ja myös osata lukea koskea: minkälaisiin kiviin/aaltoihin törmää ja minkälaisten yli voi meloa ilman ongelmia. Hyvää itseopiskelumateriaalia koskikurssien oheen ovat Bill Masonin elokuvat, jotka ovat vapaasti katsottavissa National Film Board of Canadan nettisivuilta. Jos melot yksin kanootilla kuten minä, kannattaa ehdottomasti katsoa tämä inspiroiva ja informatiivinen Path of The Paddle: Solo Whitewater. Palvelusta löytyy haulla “Bill Mason” paljon muutakin katsottavaa melontaseikkailuista ja luonnosta kiinnostuneelle. Filmit ovat vanhoja, mutta toisaalta tunnelmallinen aikansa kuva. Jotkin turvallisuusasiat poikkeavat kyllä aika paljon tästä päivästä ja mallia ei kannata ihan kaikesta ottaa, mutta melontatekniikka sinänsä ei ole muuttunut mihinkään.

Turvallisuus on tärkein asia ja varusteet on oltava kunnossa. Jokaisessa koskessa pitää olla kypärä päässä ja kaikki tavarat pitää sitoa kanoottiin kiinni niin, että vaikka kanootin kääntäisi ympäri ilmassa, sieltä putoaisi korkeintaan suklaapatukka. Jos kaadut koskessa ja kamat leviävät pitkin jokea, voi olla että menetät tärkeitä retkeilyvarusteita ja joudut pulaan. Varusteet pitää myös pakata vesitiiviisti niin ettei varsinkaan kriittiset varusteet kuten ruoka, makuupussi, vaihtovaatteet jne, kastu. Pohjoisessa vesi on kesälläkin kylmää ja etenkin viileällä kelillä kuivapuku tuo hommaan turvallisuuden lisäksi myös mukavuutta. Jos kaadut koskessa ja kanootti jää ns. pinniin eli veden voima työntää kanoottia kiveä vasten, tarvitset satojen kilojen voiman repiä kanootti irti tällaisessa tilanteessa. Ota etukäteen selvää miten tämä tapahtuu esimerkiksi köysiä, taljapyöriä ja karabiinihakoja käyttäen. Kanootin pelastamista koskesta kannattaa myös harjoitella etukäteen ja mitä enemmän paikalla on melojia kanoottia pois vetämässä, sitä parempi.

Ivalojelta puuttuu veden korkeutta tasaavat järvilaajentumat. Tämä tarkoittaa sitä, että sateet muuttavat virtaamaa poikkeuksellisen nopeasti. Veden pinta saattaa nousta hurjasti yhden yön aikana ja toisaalta taas laskea sen jälkeen nopeasti. Joen luonne muuttuu oleellisesti virtaaman muuttuessa. Matalalla virtaamalla vauhti pienenee, mutta kivet lisääntyy. Vastaavasti kovalla virtaamalla esimerkiksi kevättulvan aikaan, vauhti lisää vaarallisuutta vaikkei kivistä olisi enää suurempaa huolta. Itse tarkistan aina virtaamatiedot ennen retkelle lähtöä ja sen voi helpoiten tehdä googlettamalla “Joen nimi virtaama” Eli tässä tapauksessa “Ivalojoki virtaama”. Jostain syystä itse vesi.fi nettisivusto on hyvin sekava ja mielestäni google löytää oikean paikan helpoiten :) Itse tutkiskelen Ivalojoen Pajakosken virtaamia ja jos se alittaa 40m3/s, tiedossa on hyvinkin kivinen reissu ja taas yli 100m3/s tietää sitä että vauhtia ja myös vaaratilanteita riittää. Omasta mielestäni “mukavin” tai voisiko sanoa helpoin virtaama on jossain 80 kuution tietämillä. Nimenomaan siis Ivalojoella.

Tämän kaiken lisäksi melontaretkeilijällä pitää tietenkin olla myös perus retkeilytaidot hallussa. Kylmällä ilmalla meloessa sinun täytyy osata tehdä tulet märistä puista jos satut kaatumaan. Varsinaista suunnistustaitoa ei joella melomiseen tarvita: riittää, että aamulla vaan lähtee oikeaan suuntaan melomaan ja lopulta olet päätepisteessä. Mutta evakuointi-tilanteesssa suunnistustaidot ovatkin sitten välttämättömät mikäli joelta on päästävä helpointa ja nopeinta reittiä pitkin takaisin ihmisten ilmoille.

Olen tehnyt Ivalojoelta videoita YouTubeen ja linkkaan tähän alle uusimman, jossa melomme Jari Salon kanssa Ivalon Matista Kutturaan. Videoon on merkitty keskeiset kosket ja videon kuvauskentästä löytyy virtaamatiedot jokaiselle päivälle. Näitä tietoja voi käyttää hyödyksi jos suunnittelet omaa reissua Ivalojoelle. Ivalojoki ei suotta ole jokien kuningas, sinne on päästävä uudelleen ja se on myös koettava erilaisilla virtaamilla. Silloin oppii melonnastakin eniten kun osaa toimia erilaisisssa olosuhteissa.