Sähköautolla Lappiin. (Kanootti katolla) Miten meni?

Ajelin kesäkuussa 2023 melontaretkelle Vätsärin erämaahan. Matkan toteutin yksin sähköautolla kanootti katolla. Ajomatkani yhteen suuntaan Helsingistä Inarin Partakkoon oli noin 1200 km. Koitin kirjoittaa asiasta retkeilijän näkökulmasta mahdollismman kiihkottoman raportin ja jutun loppuun kirjasin myös pähkinänkuoressa tärkeimmät luvut euroineen ja minuutteineen. Toivottavasti tästä on sinulle hyötyä jos olet harkinnut sähköauton hankintaa, mutta et ole aivan varma pääseekö sillä ***ematta Lappiin saakka.

Hevosille heinää ja autoille virtaa!

Lähden luottavaisin mielin matkaan auton akku piripintaan ladattuna. Vaikeuskerrointa matkaan lisää auton katolle sidottu kanootti, joka lisää kulutusta noin 2-3kWh/100km. Oma autoni tosin on aika pihi ja kuluttaa juuri tuon verran vähemmän kuin useimmat muut automallit. Tasoissa ollaan siis! Lataustauoilla taas oma autoni ottaa virtaa vastaan suhteellisen hitaasti, maksimissaan 79kw teholla. Moni kalliimpi automalli kykenee tänä päivänä moninkertaiseen nopeuteen. Asia ei kuitenkaan käytännössä aina ole näin yksinkertainen: koko latausaseman kokonaistehoa jaetaan aina kaikkien yhtäaikaa lataavien autojen kesken. Jos latausasemalla on ruuhkaa, suhteellisesti eniten ”kärsivät” ne autot, jotka kykenevät nopeimpaan lataukseen.

Pohjoiseen suuntaava meloja, joka omaa kalustoaan haluaa käyttää, joutuu turvautumaan omaan autoon sillä VR ei kelpuuta seikkailijaa autojunaan mikäli katolla on kanootti tai kajakki. Sähköautolla matkaavalta kysytään jonkin verran seikkailumieltä, mutta autokannan sähköistyessä hurjaa vauhtia, myös pikalatausasemat lisääntyy kiihtyvää tahtia. Esimerkiksi ABC -huoltamoketju on ilmoittanut lisäävänsä pikalatauspisteiden määrää pelkästään tänä vuonna 500 pistokkeella. Entisaikoina hevosella liikuttaessa, piti tauot suunnitella sen mukaan mistä hevoset saavat heinää ja vettä, nyt kulkijan on löydettävä vapaana oleva CCS latauskaapeli!

CCS pikalatauspistoke kiinni autossa.

Matkanteko edistyy

Saavutaan ensimmäiselle latausasemalle Vaajakosken ABC:lle. Ajelen kanootti katolla noin 100km/h nopeutta, mikä tietysti hidastaa matkantekoa, mutta toisaalta vähentää kulutusta. En uskalla arvaillakaan miten paljon sähköä kuluisi, jos uskaltaisin ajaa pullean Prospector -kanoottini kanssa moottoritietä samaa vauhtia kuin muut. Kanoottini on melko lyhyt, vain 15 jalkainen ja ajaessa sitä tuskin edes huomaa. Kolme jalkaa pidempi toinen kanoottini tärisee keulastaan enemmän ja se on sidottava kattotelineiden lisäksi myös auton keulaan kiinni. Olen ajanut kanootti katolla lappiin useita kertoja, mutta en koskaan näin pitkää matkaa sähköautolla. Lataustauko Vaajakoskella kestää 50 minuuttia ja saan virtaa noin 45kwh edestä.

En joutunut edestakaisen Lapin reissuni aikana kertaakaan jonottamaan laturille. Tilanne voi olla toinen esim juhannuksen tai vaikka etelän hiihtolomien aikaan.

Syöt sitä mitä on tarjolla

Saavutaan ison huoltamoketjun toimipisteelle lataamaan. Kyseessä on se sama ketju, jota on jo vuosia syytetty pienten kuntien ja kylien palvelujen näivettymisestä. Tämä ketju on kuitenkin viime aikoina panostanut muita enemmän liikenteen sähköistymiseen ja todennäköisesti tavoittelee mielessään myös määräävää markkina-asemaa. On totta, että sähköautoilija on vieläkin enemmän riippuvainen tietyistä palveluntarjoajista kuin fossiilisilla kulkijat. Ajankäytön kannalta olisi kauheaa haaskausta pysähtyä syömään ja lataamaan eri paikkoihin. Toisaalta olen jo tottunut siihen, että automatkat eivät ole kulinaristisia elämyksiä ja tyydyn lapioimaan tyytyväisenä kebabin ranskalaisilla tuulensuojaan. Kahvit päälle, vessassa käynti ja matka jatkuu. Lataustaukoni kestää 55min sisältäen ruokailun kahveineen.

Kebab rannnareilla.

Range?

Saavutaan jo poronhoitolalueelle Kemiin. Olen uskaltanut päästää akkuni varauksen 10%:iin ja tarkoitus on ladata akkua 80%iin. Kaikissa sähköauton akuissa on pitkän eliniän takaamiseksi tietynlainen latauskäyrä eli akkua ei suinkaan ladata koko ajan samalla täydellä nopeudella. Mikäli akku latautuisi täydellä teholla tyhjästä täyteen, se tuhoaisi pikkuhiljaa akun kennot. Tässä mielessä esimerkiksi kännykän ja auton akun lataamista ei voi ollenkaan verrata keskenään. Jälkimmäiseen on isolla rahalla laitettu paljon enemmän älyä, joka pidentää akuston elinikää. Omalla sähköautollani on ajettu noin 110 000 km ja akku ei vielä ole oireillut millään tavalla ja range on samaa luokkaa kuin uutena. Akun lataaminen hidastuu oleellisesti sen jälkeen kun 80% varaustaso on saavutettu. Tämän jälkeen matkan edistymisen kannalta on järkevämpää jatkaa matkaa kohti seuraavaa latausasemaa kuin jäädä kihnuttamaan viimeisiä ampeereja akkuun. Hetkinen? Auton rangesta on siis käytännössä käytössä vain noin 70%? Kyllä vain. Yötauolla auto tietysti kannattaa aina ladata täyteen. Ajelen vielä pari tuntia ja saavuun yöpaikkaani pitämään kunnon yölevon jatkaakseni matkaa taas aamulla. Tällä kertaa en kuitenkaan lataa yön aikana, koska latausmahdollisuutta ei ole.

Matka jatkuu toisena päivänä

Toisen ajopäivän ensimmäinen lataustauko on Rovaniemellä. Käyn pikaisesti kaupassa ja lataan autoa samalla noin 30 minuuttia. Maisemat alkavat pikkuhiljaa hivelemään lapin ystävän silmiä. Sodankylässä iskee jäätelönhimo ja pidän lyhyen lataustauon marketin pihassa. Käytännössä auto kannattaa iskeä aina laturiin jos syystä tai toisesta pysähtyy vähänkin pidemmäksi aikaa. Lapissa pitkien välimatkojen takia mietityttää se, että jos jokin pikalatausasema olisi poissa pelistä ja seuraavalle asemalle olisi liian pitkä matka. Jännitystä tosin vähentää juuri ottamani hinausvakuutus sähköautolle. Vakuutus kattaa hinauksen lähimmälle asemalle jos autosta loppuu mehu kesken kaiken. Vakuutuksen hinta on 25 euroa vuodessa. Jotkin autovakuutukset saattavat tämän jo kattaa sellaisenaan, mutta asia kannattaa tarkistaa omasta vakuutustyhtiöstä. Oma Pohjolan vakuutukseni ei korvaa hinausta jos autosta loppuu sähkö.

Viimeisen lataustaukoni pidän Ivalon S-marketin pikalaturissa ja tällä kertaa akkuun on saatava niin paljon virtaa, että pääsen edestakaisen matkan Partakon kylään ja viikon päästä sieltä myös takaisin. Partakko sijaitsee Inarijärven pohjoispuolella, Sevettijärvelle vievän tien puolivälissä. Tauko sujuu tälläkin kertaa mukavasti kun teen samalla ruokaostokset viikon kestävälle melontaretkelleni Inarijärvellä. Päästyäni perille 1202 kilometrin matkan jälkeen, akkuun jää vielä virtaa 295 ajokilometrin edestä paluumatkaa varten.

Kannattiko?

Yksin lähes Suomen päästä päähän ajaessa en pitänyt 4h ”pakollisia” taukoja juurikaan ongelmana. Ison osan lataus-tauoista hyödynsin syömällä lounasta, käymällä kaupassa tai nautiskelemalla jäätelö-kahvit. Saman verran olisin mahdollisesti pitänyt taukoja joka tapauksessa turvallisen ajomatkan takaamiseksi kun kerran yksin olin liikenteessä. Tällä kertaa kaikki meni hyvin, jokainen latausasema toimi kuten pitää ja kertaakaan en joutunut jonottamaan latauspistoolia. Autokannan sähköistyessä tietysti sähköautoilijana toivoisi, että myös latausverkoston kapasitetti kasvaisi samassa suhteessa. Ilahduttavan paljon näin kuitenkin matkani varrella uuden näköisiä tai rakenteilla olevia lataustolppia milloin minkäkin motellin tai kahvilan pihalla. Latauskustannuksia syntyi yhteensä noin 61 euroa, mitä pidän kohtuullisena jo yksin matkustaessakin. Jos auton saa täyteen porukkaa, siloin hinta on jo hyvinkin kohtuullinen, mutta useamman kuskin voimalla lataustautot saattavat jo alkaa kyllästyttämäänkin.

Video itse melontaretkestä Vätsärin erämaassa julkaistaan myöhemmin kesällä Youtubessa kanavallani Kanootti & Tomaatti.

Koko matka pähkinänkuoressa:

• Kokonaismatka Helsinki - Partakko: 1202 km

• Ajoaika ilman taukoja: 14h 30min

• Toteutunut keskikulutus: 17,8kwh/100km

• Ajonopeus: rajoitusten mukaan, max 100km/h

• Lataustaukojen määrä kpl: 6 kpl

• Lataustaukojen kesto yhteensä: 4h

• Latauskustannukset matkan aikana: 68 euroa. (Lisäksi matkan alkaessa kotilataus pörssisähköllä noin 6 euroa)

• Jäljelle jäänyt range paluumatkaa varten 295km (arvo noin 13 euroa)

• Latauskustannukset yhteensä: 61 euroa